Tähän mennessä olen oppinut tekoälyagenttien, kuten Claude Coden, Klingin ja Cod3x:n, räjähdysmäisestä kasvusta: 1. Lahjakkuutta vahvistetaan, ei korvata. 2. Claude Code on nyt keskitason insinööri. 3. Middleware on kuningas (sanoinhan). 4. LLM:t tulevat jatkossakin yllättämään. 5. Tietokoneille on ääretön kysyntä. Kaikki opettelevat uudelleen, että toteutus on helpoin osa ammattitaitoa. Claude korvaa käytännössä boilerplaten ja google-kopioi-liitä -työnkulun. Se tekee myös kevyiden projektien tekemisestä, joita et muuten tekisi. Suurissa tuotantokoodikannoissa se poistaa toistuvan rasittavan työn. Lahjakkuus korostuu siinä, että hyvä tekoälyä käyttävä suunnittelija on 5 kertaa tuottavampi, kun taas ei-suunnittelija voi parhaassa tapauksessa olla kaksinkertaisesti tuottavampi ja todennäköisesti tuottaa silti keskinkertaista työtä. Meiltä puuttuu kuitenkin edelleen S-tason graafisen suunnittelun valjas. Olen kokeillut Pomellia Googlesta, mutta minun täytyy silti tehdä pakkoja ja muita materiaaleja käsin. Ryhdy töihin, Figma!! Tekoäly on vähän kuin kuvanveistäjä, jolla on paksut sormet. Se voi viedä sinut pääosin perille, mutta haastava ja aikaa vievä työ jää silti operaattorin vastuulle. Kaiken kaikkiaan uskon kuitenkin, että taitoerot alkavat kasvaa nopeasti. On vaikeampaa perustella pysyvän juniorin pitämistä mukana heidän persoonallisuutensa vuoksi. Kuvittele, että kirjoitin täällä jotain työpaikoista. Kaikesta tästä huolimatta olen surullinen joka kerta, kun Claude-krediittini loppuvat. Tunnen tiettyä innostusta, joka kerta kun se juoksee, kuin avaisin sokkolaatikon. Tämä tunne on luultavasti se, mikä saa ihmiset liioittelemaan näiden työkalujen voimaa – ne ovat todella mahtavia ja toivoisin niiden olevan paljon parempia.